Korkeakoulupiireihin on pesiytynyt kehityksen kehittäjiä. Me keskustelemme keskenämme syvällisesti tärkeistä asioista palavereissa ja strategiapäivillä. Me kirjoitamme raportteja ja ohjelmia. Me toteamme kehityksen tilan ja ohjaamme kehityksen suuntaa kohti yhä parempaa. Kehitettävää on ”niissä” ja ”heissä” – elinkeinoelämässä, yhteisöissä, julkishallinnossa, kansainvälistymisessä, syrjäytymisuhan alaisissa.

Kehityksen kehittäjä on aina valppaana. Kehitettävään törmää kaikkialla: saunan lauteilla, ostoskärryjä työntäessä, Täydellisten naisten mainoskatkolla. Kehittäjä kantaa mukanaan mustakantista vihkoa, johon ideat voi kirjata tuoreeltaan. Kehittäjän paras ystävä on toinen kehittäjä. Hänen kanssaan voi vertailla ideoita orastavista innovaatioista ja kilvoitella yhdessä verkostoituen yhä ylemmäksi kehityksen kivistä vuoristopolkua.

Kehitys kehittyy, mutta kehittyvätkö kehityksen kehittäjät? Joskus ansioituneellakin kehityksen kehittäjällä nousee seinä pystyyn. Hän tuntee eksistentiaalista tuskaa ja kyseenalaistaa tarpeellisuutensa. Avuksi rientävät kehityksen kehittäjien kehittäjät.  Nämä kehittämisen ymmärryksen korkeampaa tasoa edustavat ammattiauttajat tulevat hätiin silloin, kun kehittämisen tuska on pahimmillaan. He esiintyvät varmasti. He artikuloivat selkeästi. Heidän tummansininen jakkupukunsa istuu hyvin. He työntävät muistitikkunsa tietokoneeseen ja himmentävät auditorion valot. Seinälle ilmestyy rauhoittavia kaavioita, jotka kuvaavat kehityksen kehittäjien verkostodynamiikkaa. Kehityksen kehittäjä löytää kaaviosta itsensä: minä olen olemassa! Olen osa systeemiä. Minulla on merkittävä rooli. Minä olen asiantuntija.

Tämä kirjoitus on kierrätyskamaa. Se on julkaistu ensimmäisen kerran Seinäjoen yliopistokeskuksen tiedotuslehdessä 2/2008. Terveisiä Epanet-verkostosta muille kehityksen kehittäjille!

Katselukerrat: 180

Kommentoi

Sinun tulee olla Länsi-Suomen Helmet:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Länsi-Suomen Helmet

Kommentoinut Nina Harjunpää 15. joulukuu 2014 klo 09:06

Voi ei! On tämä some vaarallinen paikka. En minä nyt niin omahyväinen ole, että menisin tykkäämään omaa kirjoitustani! Uutta blogia tehdessäni olen kai painanut jotakin väärää namiskaa. Eikä mitään käsitystä missä vaiheessa tai kuinka sen saisi peruttua! Ja selittämällähän asiat yleensä vain pahenee. Punastellen....

© 2019   Luonut:   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot